TVT on elefantti

Havahduinpa miettimään, mitä tieto- ja viestintätekniikan tulo opetukseen oikeastaan tarjoaa. Välinepuolella  mahdollisuudet kasvavat suorastaan geometrisessa sarjassa. Käydäänpä läpi muutamia vaihtoehtoja.

Tabletti on läppäriäkin kevyempi ja aivan kirjaimellisesti mobiili väline, joka toimii luokassa ja luokan ulkopuolella. Tablettien ohjelmia, appeja, on tarjolla paljon ja niiden soveltuvuus opetuskäyttöön on kiinni vain mielikuvituksen riittävyydestä. Appien avulla voi rakentaa ihan oman työnkulun ja tämän rakentamisen rajoituksena on vain appien keskinäinen yhteensopivuus. Joskus appit tukevat suoraan työn jatkamista seuraavassa ohjelmassa ”Avaa toisessa ohjelmassa” -toiminnolla, toisinaan tuotos siirretään seuraavaan appiin ”Kameran rullan” kautta. Kolmas vaihtoehto on kierrättää tuotos pilven kautta ja muitakin löytyy. Keskeinen idea on rakentaa oppilaille työnkulku apeista, jotka ketjutetaan peräkkäin ja viimeisen appin jälkeen tuotos on valmis jaettavaksi joko opettajalle, ryhmälle tai joskus koko maailmalle. Appeja on tarjolla todella hyvin paljon ja monet niistä mahdollistavat yhteistoiminnan muiden appien kanssa. Erilaisia mahdollisia työnkulkuja on näin käytännössä rajattomasti. Siis vain mielikuvitus on rajana.

Läppäri on hyvää vauhtia syrjäyttämässä pöytäkoneen  opetuskäytössä. Läppäri ei ole yhtä mobiili kuin tabletti, mutta paljon mobiilimpi kuin pöytäkone. Lisäksi pöytäkone vie turhaan aina niin arvokasta tilaa koululla. Siksi koulujen oppilastyöt, jotka ennen tehtiin pöytäkoneilla, tehdään nykyään läppäreillä. Niiden tehot ja ominaisuudet vastaavat hyvin pöytäkoneita. Läppäreillä on luontevaa opettaa esim. kuvankäsittelyä ja videoeditointia, jotka kummatkin vaativat enemmän laskentatehoa, kuin tabletista löytyy.  Läppäreille ei ole olemassa sellaista appi-universumia, kuin tableteille, mutta esiin voisi nostaa open source -ohjelmat, jotka toisinaan tarjoavat arvokkaita työkaluja opetuskäyttöön ja koulun budjettiin sopivalla hinnalla, ilmaiseksi. Tosin ylläpito on työläämpää kuin kaupallisilla ohjelmilla.

Gadgeteiksi voi kutsua pieniä laitteita, jotka ovat tablettimaisia, mutta pienempiä. Hyvä esimerkki tästä on Apple iPod. Tämä laite tarjoaa samoja ominaisuuksia ja appeja, kuin iPad-tablettikin, mutta pienempänä ja kevyempänä; mobiilimpana. Loistava laite vaikkapa opintoretkikäytössä. Myös useimmat älypuhelimet tarjoavat nämä mahdollisuudet.

Laitteissa ja ohjelmissa siis löytyy valinnanvaraa. Kaikia näitä mahdollisuuksia yhdistää käyttötarkoitus opetuksessa. Se on mahdollistaa oppilaalle henkilökohtainen oppimiskokemus, joka tukee oppilaan omien edellytyksien mukaista oppimista. Tämä henkilökohtaisuus pätee niin drillaukseen kuin omien ainutkertaisien tuotoksien luomiseen.

TVT on siis todella suuri kokonaisuus opetuksessa, suorastaan elefantin kokoinen. Koko elefantin syöminen kerralla on turhan iso homma. Mutta vanhan sanonnan mukaan elefantti syödään pieninä paloina. Näin TVT:n kanssa kannattaa menetellä: Ottaa käyttöön TVT:n mahdollisuuksia vähän kerrallaan itselle sopivalla tavalla. Jos esimerkiksi tabletti kiinnostaa, niin voi aloittaa yhden appin ohjaamisesta oppilaille ja kokemuksen kartuessa ketjuttaa appeja ja tehdä vaikka mitä. Toivotan kaikille kollegoille antoisaa seikkailua tulevaisuuden maailmassa.

”dif tor heh smusma”

Kieltenope musatunnilla – Incredibox

Sain hiljattain pyynnön tulla tuomaan tietoteknisiä sovelluksia musiikin tunnille. Hmm… hetken löi päässä tyhjää, kieltenope kun olen. Tiedän toki, että iPadeille olisi tarjolla kaikkea kivaa musiikinkin saralla, mutta koulussa, johon olin menossa, ei ole iPadejä. – No, ei hätää! Laitoin Facebookissa kyselyn pariin tvt opetuksessa -ryhmään: Sainkin ideoita, ja lähdin kokeilemaan useampia juttuja. Jouduin kuitenkin toteamaan, että vaikka kuinka haluaisinkin tutustua esimerkiksi Audiosaunan toimintaan, niin ei minusta musiikin opettajaa parissa tunnissa tule. Kollegakouluttajan työnkuvaan nyt vaan ei voi kuulua, että kouluttaudun joka oppiaineen asiantuntijaksi – mutta toki voin vinkata erilaisista sovelluksista.

Lopulta päädyin viemään kahdelle viidesluokkalaisten ryhmälle oman, tokaluokkalaisen lapseni vinkkaaman Incrediboxin. Ei-musiikinopettajana en pysty arvioimaan, minkä verran Incrediboxilla on loppujen lopuksi varsinaisesti tekemistä musiikin kanssa, mutta tällä vähäisellä musiikin teorian tuntemuksella väittäisin, että ainakin yhden oppitunnin verran on varsin mielenkiintoista kokeilla, miten erilaiset elementit lisättyinä biisiin vaikuttavat kokonaistulokseen. Oppilaat olivat äärimmäisen innostuneita, ja he mielellään myös jakoivat aikaansaamiaan biisejä sosiaalisessa mediassa.

Incrediboxissa on tähän mennessä neljä erilaista versiota. Biiseihin lisätään elementtejä alareunan symboleista raahaamalla. Kuvaan ilmestyy silloin uusi laulaja, tai siis äänen/efektin/melodian/rytmin tekijä, beatboxaaja. Hahmoja voi johtaa kapellimestarin tapaan vaientamalla osan tyypeistä ajoittain. Onhan se kivaa – ainakin siitä riittää riemua vähintään yhdelle oppitunnille. Monilla oppilailla tuntui riittävän intoa jatkaa incrediboxailua kotonakin.

Kahoot!

Viime vuonna tutustuin Kahootiin, ja se on kyllä kiva tuttavuus. Olen käyttänyt Kahoot-tietokilpailuja paljon itse kielten tunneillani, ja nyt kollegakouluttajana olen levittänyt Kahootin ilosanomaa. Kahoot on siitä kiva, että kun siihen koulussa yksi kollega tutustuu, niin hyvin nopeasti se leviää muillekin käyttöön – ilmeisesti siksi, että se on a) helppo ottaa käyttöön, b) oppilaille tosi viihdyttävä c) näppärä tapa saada vaihtelua läksynkuulusteluihin, ym…

Kahoot-kyselyillä saa aiheeseen kuin aiheeseen hohtoa: Kuudesluokkalaiset, A2-kieleen tylsistyneet oppilaat hihkuvat innoissaan saksan sanakuulustelun äärellä. Ovelaa, vai mitä?

Kahootissa on sellainenkin kiva puoli, että siellä on paljon valmiita kyselyjä, jotka on asetettu julkisiksi. Kahoot tuntuu lisäävän jakamisen kulttuuria: Kun minä nyt näin vaivaa tehdessäni tämän kyselyn, niin kiva, jos joku muukin hyötyy siitä.

kahootViime viikko oli Mediataitoviikko. Olin koko kollegakouluttaja-keskiviikkoni Lentävänniemen koulussa, ja sitä varten laadin Kahoot-kyselyn mediataidoista. Tässä on linkki siihen kyselyyn, se on kaikkien vapaasti käytettävissä.

Niille, jotka eivät ole vielä Kahootia käyttäneet:

– Rekisteröidy käyttäjäksi osoitteessa getkahoot.com. Se on ilmaista, eikä tarvitse montaa tietoa täyttää.

– Aloita kyselyn laatiminen kohdasta ”Quiz”. Anna ensin kyselylle nimi. Klikkaa sitten ”Next”.

– Kirjoita kysymys ja vastausvaihtoehdot. Klikkaa oikean vaihtoehdon alta ”Incorrect”, jolloin siinä lukeekin ”Correct”. Voit myös liittää kuvan kysymykseen. Sitten ”Add question”. Lopuksi ”Save and continue”. Seuraavaksi voit vielä muuttaa kysymysten järjestystä, lisätä aloituskuvan yms.

– Aloita peli ”Play ja sitten ”Launch”. Näytä näkymä oppilaille valkokankaalta tai älytaululta: PIN-koodi tulee näkyviin. Se on koodi, jolla oppilaat pääsevät sisään sinun käynnistämääsi peliin.

– Oppilaat menevät joko kännyköillä, tableteilla, läppäreillä tai pöytäkoneilla osoitteeseen kahoot.it. He antavat PIN-numeron ja sitten lempinimensä ja klikkaavat ”Join game”.

– Kun kaikki oppilaat ovat päässeet sisälle peliin (heidän nimensä ilmestyvät taululle), opettaja starttaa pelin. Oppilaat näkevät kysymykset ja vastausvaihtoehdot taululta. He tökkäävät mahdollisimman nopeasti oikeaksi arvelemaansa väriruutua omista laitteistaan. Jännittäviä hetkiä luvassa!

 

iPad-maailman pyörteissä

Kuluvan lukuvuoden aikana olen vihdoinkin päässyt laajentamaan osaamistani myös iPadien puolelle. Aiemmin olen käyttänyt android-tablettia ja windows-puoli taas on tullut tutuksi tietokoneiden ja puhelimen kautta (nyt toki myös tablettinakin). iPadia olen opetellut käyttämään muutamien koulutusten avulla, mutta kuten niin moneen muuhunkin asiaan pätee se, että parhaiten oppii itse kokeilemalla ja tekemällä.

Luokkani on mukana Digikirja-hankkeessa, eli meillä on iPadit käytössä päivittäin. Laitteet ovat tuoneet mukavan lisän tavalliseen opiskeluun. Tableteilla olemme tutustuneet myös ohjelmointiin, esim. Scratch Jr:n ja Koodaustunnin merkeissä. Ohjelmointia olen käynyt iPadien avulla opettamassa myös koulumme eka-, toka- ja nelosluokkalaisille. On ollut kiva seurata, kuinka innostuneita oppilaat ja myös ko. luokkien opettajat ovat ohjelmointiin olleet – ei se välttämättä niin vaikeaa ja pelottavaa olekaan! 2015-01-25 19.06.222015-01-15 11.49.16

Näin Isossa-Britanniassa – BETT 2015

Lontoossa järjestetään aina tammikuussa maailman suurimmat opetusteknologian messut, BETT (The British Educational Technology Show). Siellä näkee, missä maailmalla mennään. http://www.bettshow.com/

Nelipäiväisten messujen aikana pidetään paljon seminaareja ja esityksiä. Yksi pääpuhujista oli brittiläinen opetusalan vaikuttaja Sir Ken robinson https://www.ted.com/speakers/sir_ken_robinson. Hän painotti opetuksen yksilöllisyyttä ja sivistysvaikutusta; kaikkea ei tarvitse koko ajan mitata, testata, vertailla ja arvioida. Luovuus ja innostus ovat paljon tärkeämpiä asioita. Siihen tietotekniikka antaa paljon mahdollisuuksia.

Messuilla esiteltiin uusia kouluille tarkoitettuja pieniä robotteja, 3D-tulostimia ja paljon erilaisia mobiililaitteita. Britannian uudessa opetussuunnitelmassa ohjelmointi on pakollinen aine kaikilla kouluasteilla. Sitä varten oli tarjolla monenlaisia opetusmateriaaleja ja erilaisia pedagogisia ratkaisuja.

Laitetoimittajat olivat hyvin esillä: tietotekniikan lisäksi tarjolla oli paljon erilaisia lisävarusteita, suojuksia mobiililaitteisiin, latauskärryjä, projektoreita. Kouluille oli tarjolla laajoja ohjelmistoja oppilashallintaan, koti-koulu-yhteistyöhön, poissaolojen ja ruokamaksujen seurantaan jne. Isot ja pienet oppimateriaalikustantajat olivat tehneet mielenkiintoisia sisältöjä.  Tarjolla oli myös käteviä html-5-editoreja niille, jotka haluavat tehdä itse digitaalista oppimateriaalia kaikkiin laitteisiin.  Ehtis vaan…

Suomi ei ollut juuri mitenkään esillä. Ruotsilla, Tanskalla ja etenkin Norjalla oli iso ja näyttävä osasto. Koreasta ja Kiinasta oli paikalla monta yritystä.

Meille tamperelaisille hyödyllistä antia olivat mm. OneNote-ohjelman mahdollisuuksien esittely opetukseen ja monet sovellukset ohjelmoinnin opettamiseen ja harjoittelemiseen.

 

Kuvankäsittelyä Sammossa

kuvankäsittelyblogiin

Aloitimme Sammon koulun ysiluokkalaisten kanssa heidän kirjaprojektiinsa liittyen kannen suunnittelun käyttäen Photoshop Elements-ohjelmaa. Suurimmalle osalle oppilaista tämä oli ensimmäinen kerta kyseisen ohjelman parissa, mutta nuoret saivat nopeasti kiinni layereiden logiikasta. Projektin parissa voi työskennellä vierekkäisissä luokissa useampi luokka yhtäaikaa, joten meitä on parhaimmillaan kaksi kollegakouluttajaa opettajien apuna.

Palaveerattuamme projektin opettajien kanssa, olin rajannut opeteltavat toiminnot jo etukäteen ja tehnyt niistä ohjeistukset powerpointilla. Tavoitteena on, että ohjeiden avulla oppilaat voivat projektin jatkuessa itse edetä kohti omaa visiotaan ja että myös opettajille jää jotain konkreettista opetuksensa tueksi. Kuvankäsittelyn lisäksi opettelemme CC Search:n kautta hyödyntämään netissä käytettävissä olevia kuvia ja puhumme myös tekijänoikeuksista

Projekti Sammossa jatkuu edelleen. Tekniikan ja taitojen lisäksi tämä haastaa myös näkemystä…pitäisihän kuvan kertoa enemmäin kuin aika monta sanaa. Itse nautin kovasti työskentelystä hieman vanhempien oppilaiden kanssa ja odotan innolla millaisia kirjan kansia he saavat aikaiseksi !

Koodaustunti

Sopivasti juuri kansainvälisen The Hour of Code -tapahtumaviikon 8.-14.12. aikana pääsin tekemään Koodaustunnin kahden eri viidesluokan kanssa Harjun koulussa. Luottavaisin mielin lähdin sitä tekemään, koska tuntia suositellaan 4-104-vuotiaille, ja koska olin sen testannut myös omalla 7-vuotiaallani. Itsekin olin Koodaustunnin suorittanut kieltenopettajan aivoillani, ja ihan hyvin pärjännyt (on siinä haastettakin).

Harjun koulun viidesluokkalaisten kanssa koodaus sujui niin hyvin, että omalla koulullani Tesomajärvelläkin halusin teettää Koodaustunnin edes yhdellä luokalla saman tien. Minulla oli kuudesluokkalaisia tulossa toiseksiviimeiselle englannin tunnille ennen joululomaa, ja niinpä ajattelin, että Koodaustunti – englanniksi suoritettuna – sopii tilanteeseen vallan loistavasti. Niinpä tein 6B-luokan kanssa Koodaustunnin siten, että oppilaat vaihtoivat sivun alalaidasta kieleksi englannin. Siinä tuli kerrattua ja opittua hyödyllistä sanastoa : ”Move forward”, ”Turn right”, jne. Hyvinhän se sujui! Ei se muuten ollut aina se luokan priimus, joka hoksasi nokkelimmin koodauksen periaatteet. Tunnollinen oppilas saattoi kasata peruspalkkeja peräjälkeen, kun koulutyössään suurpiirteisempi vikkelämmin tarttui tarkoituksenmukaisesti koodauksen helpottajiin, ”Toista”-blokkeihin. Mielestäni tämä oli varsin mielenkiintoinen havainto, jolla ei tietty ole tässä kovin suurta tilastollista merkittävyyttä, mutta silti.

Koodaustuntia voinee tosiaan lämpimästi suositella 4-104-vuotiaille. Koululuokan kanssa Koodaustunnin tekemiseen on hyvä varata aikaa n. tunti, mutta kun sen tekee ilman välivideoita, siitä voi nopea oppilas suoriutua kolmessakin vartissa.

Koodaustunnin kuva3

 

Menneen syksyn satoa

On jo joulu, tai melkein. Syksy on hurahtanut kollegakouluttajana ja omalla koululla opettajana. Kouluttajana olen saanut tavata mahtavia opettajapersoonia, jotka tekevät opetustyötä suurella sydämellä ja intohimolla. Hyvä me! Me opettajat olemme ihan upeita ihmisiä.

Olen kierrellyt keskisen alueen kouluilla ja päässyt mukaan mielenkiintoisiin asioihin. Kanjonin koulussa olin mukana erään alakoulun viidennen luokan opetusryhmän Serlachius-museoiden käynnin valmistelussa. Oppilaat ottivat matkalle mukaan iPodit ja tallensivat kuvaamalla vaikutelmiaan matkalta. Näistä tuotoksista koostetaan mm. joulujuhlaan esitys ja kevätlukukaudella jokaisen oppilaan oma esitys. Homma alkoi yhteisellä suunnittelulla, jossa pohdittiin iPodien käyttöä tässä yhteydessä. Kun tämä oltiin sovittu, niin seuraavaksi pidettiin Pirjon ja Maaritin kanssa yhteinen oppitunti. Allekirjoittanut kertoi kuvaamisesta digilaitteilla ja myös vähän yleisemmin. Pirjo teki samanaikaisesti tiivistelmää taululle ja tämä opetusyhteistyö olikin todella sujuvaa. Kaksi aikuista samaan aikaan dialogissa oppilaiden kanssa ja keskenään. Tunnelma luokassa oli hyvä. Tässä tiivistelmä kuvina, joista näkyy käsitellyt asiat.

Kuva 2

Kuva 1

Mäntän reissun jälkeen menin uudelleen koululle ja käytiin yhdessä läpi tietokoneen ja iPodin liittäminen ja kuvien siirto. Samalla opetimme oppilaille yleisiä tietotekniikan taitoja. Tästä oppilaat sitten jatkavat työstäen ottamiaan kuvia. Palannen vielä tähän projektiin, jos tarvitaan kuvankäsittelyn opetusta.

Kouluttaja koulutettavana

Minulle oli kasautunut keskelle kiireisintä marraskuuta koulutusryväs, mikä lanseeraantui lauantain veso-koulutuksella Vuoreksen koululla, tiukkeni tiistaina koodauksella ja robotiikalla, kehittyi keskiviikkona Osaavalla iPadeilulla ja päättyi perjantaina digikehittäjäope-koulutukseen Helsingissä.

Oli ihan täyttä sattumaa, että nämä kaikki osuivat yhden kalenteriviikon sisään. Vaikka kouluttuminen olikin oikein mukavaa, huokaisin kyllä jo helpotuksesta tänä maanantaina, kun tiedossa on melkein tavallinen työviikko (näin lähellä joululomaa mikään viikko ei kuitenkaan ole enää ihan tavallinen).

Nyt, kun olen aloitellut kollegakouluttajan saappaissa, suhtauduin koulutuksiin osallistujan näkökulmasta jonkin verran eri tavalla kuin aikaisemmin. Mietin, millainen on hyvä kouluttaja? Mikä saa marrasväsyneen open innostumaan? Miten jättää osallistujalle sellainen olo, että koulutuksesta oli iloa ja hyötyäkin. Itse huomasin nauttivani ainakin siitä, kun pääsen itse tekemään, ja siitä, että tekemisen lomassa saa nauraa paljon.

Alakoululaiset tietokoneilla

Olen käynyt syksyn mittaan muutaman kerran oman vastuualueeni kouluilla. Välillä opastan opettajia, mutta entistä useammin vierailun aikana pidän koko luokalle tunnin, jossa harjoitellaan luokan oman opettajan toivomia tvt-asioita.

Oppilaat ovat aina innoissaan päästessään tietokoneille. Into ei välttämättä korreloi taitojen kanssa, mikä on ymmärrettävää. Pienemmillä oppilaille kuluu aika paljon aikaa oman tunnuksen kirjoittamiseen, koska näppäimistö on osalle aivan outo. Salasanan kirjoittaminen on hyvin vaikeaa, koska ruudussa näkyy vain mustia palloja ja abstraktia merkkijonoa on hankala pitää mielessä kun merkkejä etsitään yksi kerrallaan näppäimistöltä. Suosittelen, että salasana vaihdetaan sellaiseksi, jonka lapsi voi jotenkin muistaa. Vaihtaminen ei kestä kauaa, mutta helpottaa elämää kummasti.

Useille Word on vielä outo ohjelma, mutta nopeasti lapset omaksuvat muutaman perustoiminnan. On mukava huomata, miten oppilaat neuvovat toisiaan; tietoa jaetaan.

Eniten olen ihmetellyt sitä, että kun pyydän kirjoittamaan tietyn osoitteen nettiselaimen OSOITEriville, niin moni kirjoittaa osoitteen sitkeästi HAKUkenttään.  Onko netti sisäistetty pelkäksi googlaamiseksi ja youtubettamiseksi? Sitten otetaan pari ekaa hakutulosta ja ihmetellään, mitä ruutuun ilmestyy. Projektityöskentely omankin (uuden) luokkani kanssa on osoittanut, että hyödyllinen ja tuloksekas yhteistoiminnallinen tutkiva oppiminen ja tiedonrakentelu ovat vielä piiiitkän oppimisprosessin päässä.  Mutta siksihän sitä pitääkin harjoitella!

Alex_Tre_tabletit_2013__Sofia__LUPA