Kieltenope musatunnilla – Incredibox

Sain hiljattain pyynnön tulla tuomaan tietoteknisiä sovelluksia musiikin tunnille. Hmm… hetken löi päässä tyhjää, kieltenope kun olen. Tiedän toki, että iPadeille olisi tarjolla kaikkea kivaa musiikinkin saralla, mutta koulussa, johon olin menossa, ei ole iPadejä. – No, ei hätää! Laitoin Facebookissa kyselyn pariin tvt opetuksessa -ryhmään: Sainkin ideoita, ja lähdin kokeilemaan useampia juttuja. Jouduin kuitenkin toteamaan, että vaikka kuinka haluaisinkin tutustua esimerkiksi Audiosaunan toimintaan, niin ei minusta musiikin opettajaa parissa tunnissa tule. Kollegakouluttajan työnkuvaan nyt vaan ei voi kuulua, että kouluttaudun joka oppiaineen asiantuntijaksi – mutta toki voin vinkata erilaisista sovelluksista.

Lopulta päädyin viemään kahdelle viidesluokkalaisten ryhmälle oman, tokaluokkalaisen lapseni vinkkaaman Incrediboxin. Ei-musiikinopettajana en pysty arvioimaan, minkä verran Incrediboxilla on loppujen lopuksi varsinaisesti tekemistä musiikin kanssa, mutta tällä vähäisellä musiikin teorian tuntemuksella väittäisin, että ainakin yhden oppitunnin verran on varsin mielenkiintoista kokeilla, miten erilaiset elementit lisättyinä biisiin vaikuttavat kokonaistulokseen. Oppilaat olivat äärimmäisen innostuneita, ja he mielellään myös jakoivat aikaansaamiaan biisejä sosiaalisessa mediassa.

Incrediboxissa on tähän mennessä neljä erilaista versiota. Biiseihin lisätään elementtejä alareunan symboleista raahaamalla. Kuvaan ilmestyy silloin uusi laulaja, tai siis äänen/efektin/melodian/rytmin tekijä, beatboxaaja. Hahmoja voi johtaa kapellimestarin tapaan vaientamalla osan tyypeistä ajoittain. Onhan se kivaa – ainakin siitä riittää riemua vähintään yhdelle oppitunnille. Monilla oppilailla tuntui riittävän intoa jatkaa incrediboxailua kotonakin.

Kahoot!

Viime vuonna tutustuin Kahootiin, ja se on kyllä kiva tuttavuus. Olen käyttänyt Kahoot-tietokilpailuja paljon itse kielten tunneillani, ja nyt kollegakouluttajana olen levittänyt Kahootin ilosanomaa. Kahoot on siitä kiva, että kun siihen koulussa yksi kollega tutustuu, niin hyvin nopeasti se leviää muillekin käyttöön – ilmeisesti siksi, että se on a) helppo ottaa käyttöön, b) oppilaille tosi viihdyttävä c) näppärä tapa saada vaihtelua läksynkuulusteluihin, ym…

Kahoot-kyselyillä saa aiheeseen kuin aiheeseen hohtoa: Kuudesluokkalaiset, A2-kieleen tylsistyneet oppilaat hihkuvat innoissaan saksan sanakuulustelun äärellä. Ovelaa, vai mitä?

Kahootissa on sellainenkin kiva puoli, että siellä on paljon valmiita kyselyjä, jotka on asetettu julkisiksi. Kahoot tuntuu lisäävän jakamisen kulttuuria: Kun minä nyt näin vaivaa tehdessäni tämän kyselyn, niin kiva, jos joku muukin hyötyy siitä.

kahootViime viikko oli Mediataitoviikko. Olin koko kollegakouluttaja-keskiviikkoni Lentävänniemen koulussa, ja sitä varten laadin Kahoot-kyselyn mediataidoista. Tässä on linkki siihen kyselyyn, se on kaikkien vapaasti käytettävissä.

Niille, jotka eivät ole vielä Kahootia käyttäneet:

– Rekisteröidy käyttäjäksi osoitteessa getkahoot.com. Se on ilmaista, eikä tarvitse montaa tietoa täyttää.

– Aloita kyselyn laatiminen kohdasta ”Quiz”. Anna ensin kyselylle nimi. Klikkaa sitten ”Next”.

– Kirjoita kysymys ja vastausvaihtoehdot. Klikkaa oikean vaihtoehdon alta ”Incorrect”, jolloin siinä lukeekin ”Correct”. Voit myös liittää kuvan kysymykseen. Sitten ”Add question”. Lopuksi ”Save and continue”. Seuraavaksi voit vielä muuttaa kysymysten järjestystä, lisätä aloituskuvan yms.

– Aloita peli ”Play ja sitten ”Launch”. Näytä näkymä oppilaille valkokankaalta tai älytaululta: PIN-koodi tulee näkyviin. Se on koodi, jolla oppilaat pääsevät sisään sinun käynnistämääsi peliin.

– Oppilaat menevät joko kännyköillä, tableteilla, läppäreillä tai pöytäkoneilla osoitteeseen kahoot.it. He antavat PIN-numeron ja sitten lempinimensä ja klikkaavat ”Join game”.

– Kun kaikki oppilaat ovat päässeet sisälle peliin (heidän nimensä ilmestyvät taululle), opettaja starttaa pelin. Oppilaat näkevät kysymykset ja vastausvaihtoehdot taululta. He tökkäävät mahdollisimman nopeasti oikeaksi arvelemaansa väriruutua omista laitteistaan. Jännittäviä hetkiä luvassa!

 

Koodaustunti

Sopivasti juuri kansainvälisen The Hour of Code -tapahtumaviikon 8.-14.12. aikana pääsin tekemään Koodaustunnin kahden eri viidesluokan kanssa Harjun koulussa. Luottavaisin mielin lähdin sitä tekemään, koska tuntia suositellaan 4-104-vuotiaille, ja koska olin sen testannut myös omalla 7-vuotiaallani. Itsekin olin Koodaustunnin suorittanut kieltenopettajan aivoillani, ja ihan hyvin pärjännyt (on siinä haastettakin).

Harjun koulun viidesluokkalaisten kanssa koodaus sujui niin hyvin, että omalla koulullani Tesomajärvelläkin halusin teettää Koodaustunnin edes yhdellä luokalla saman tien. Minulla oli kuudesluokkalaisia tulossa toiseksiviimeiselle englannin tunnille ennen joululomaa, ja niinpä ajattelin, että Koodaustunti – englanniksi suoritettuna – sopii tilanteeseen vallan loistavasti. Niinpä tein 6B-luokan kanssa Koodaustunnin siten, että oppilaat vaihtoivat sivun alalaidasta kieleksi englannin. Siinä tuli kerrattua ja opittua hyödyllistä sanastoa : ”Move forward”, ”Turn right”, jne. Hyvinhän se sujui! Ei se muuten ollut aina se luokan priimus, joka hoksasi nokkelimmin koodauksen periaatteet. Tunnollinen oppilas saattoi kasata peruspalkkeja peräjälkeen, kun koulutyössään suurpiirteisempi vikkelämmin tarttui tarkoituksenmukaisesti koodauksen helpottajiin, ”Toista”-blokkeihin. Mielestäni tämä oli varsin mielenkiintoinen havainto, jolla ei tietty ole tässä kovin suurta tilastollista merkittävyyttä, mutta silti.

Koodaustuntia voinee tosiaan lämpimästi suositella 4-104-vuotiaille. Koululuokan kanssa Koodaustunnin tekemiseen on hyvä varata aikaa n. tunti, mutta kun sen tekee ilman välivideoita, siitä voi nopea oppilas suoriutua kolmessakin vartissa.

Koodaustunnin kuva3

 

PowerPoint rules!

RaholaPP2 RaholaPP1jpgTerveisiä lännestä!

Aivan mahtava päivä oli tänään!

Tehtiin neljäsluokkalaisten kanssa PowerPointilla tarinat, joissa seikkailivat lasten itse kotoa tuomat leluhahmot. Ensimmäiseksi hahmot kuvattiin eri ”maisemissa” ja tilanteissa. Kuvat saatiin vaivatta siirrettyä kameran muistikortilta koneille, ja sitten tarinat lähtivätkin heti lentoon.

PowerPointin perustoiminnot tulivat pian tutuiksi, ja tämän ryhmän kanssa kun oli reilut 2,5 tuntia käytettävissä, niin ehdittiin lisäillä esityksiin hienot rakenteet, animaatiot ja efektitkin. Hienoja ja hauskoja äänitiedostoja löydettiin sekä ClipArtista että internetistä.

Oppilaat olivat fiiliksissä, ja opettajakin hihkaisi, että ”Tämä on ihanaa!”. Kollegakouluttajakin on hyvällä mielellä 🙂

t. Virpi

 

 

 

Alkutunnustelua

Moi vaan!

Olen viettänyt lukukauden ekat viikot kollegakoulutushomman käyntiinsaattamisessa ja olen käynyt kouluilla tutustumassa rehtoreihin ja tvt-porukkaan. Sellainen pulma tuli eteen, että mitenkä pääsisin esittäytymään koulujen opettajille, kun en pääse kuitenkaan kaikkien opekokouksiin keskiviikkojen ulkopuolella. Siinä sitten keksin tekaista pienen videon, joka esittelee minua sekä kollegakouluttajaideaa. Niinpä vaikutan sitten jo hieman tutulta tyypiltä, kun ilmestyn jonain keskiviikkona koululle. Kirjasin mm. seuraavanlaisia mietintöjä esittäytymissähköpostiini:

Suhteeni tieto- ja viestintätekniikkaan on sellainen, että en ole mitenkään ”myynyt sieluani” sille, mutta seuraan kehitystä suurella mielenkiinnolla, ja näen tvt:n kiistattoman vaikutuksen oppilaiden aktivoinnissa ja motivoimisessa. Ryhmätyöskentelyn välineenä tvt avaa uusia maailmoja tutkiville oppijoille.
Kollegakouluttajakonseptia kokeillaan nyt Tampereella ensimmäistä kertaa. Mielestäni tällaista palvelua tarvitaan erityisesti siksi, että usein kaivataan nimenomaan matalan kynnyksen lähitukea, apua pienissä mutta merkittävissä ”kynnyksissä” keskellä arkea.
Tarkoitus on, että opettajat saavat kutsua meitä kollegakouluttajia apuun oli sitten kyseessä jonkin ohjelman tai sovelluksen käyttöönotto, uusien laitteiden käyttäminen ison oppilasryhmän kanssa, projektin suunnittelu ja toteutus oppilaiden kanssa, …
Me kollegakouluttajat opimme koko ajan mm. koulutuksista, netistä ja toisiltamme asioita, ja sitten meidän esittelemiämme juttuja voivat opettajat keskenään jakaa edelleen. Me kollegakouluttajat törmäämme varmasti myös kouluilla opettajien ja  koulujen omiin hyviin ideoihin ja käytänteisiin, joita voimme sitten edistää muillakin kouluilla.

 

t. Virpi