Koodaustunti

Sopivasti juuri kansainvälisen The Hour of Code -tapahtumaviikon 8.-14.12. aikana pääsin tekemään Koodaustunnin kahden eri viidesluokan kanssa Harjun koulussa. Luottavaisin mielin lähdin sitä tekemään, koska tuntia suositellaan 4-104-vuotiaille, ja koska olin sen testannut myös omalla 7-vuotiaallani. Itsekin olin Koodaustunnin suorittanut kieltenopettajan aivoillani, ja ihan hyvin pärjännyt (on siinä haastettakin).

Harjun koulun viidesluokkalaisten kanssa koodaus sujui niin hyvin, että omalla koulullani Tesomajärvelläkin halusin teettää Koodaustunnin edes yhdellä luokalla saman tien. Minulla oli kuudesluokkalaisia tulossa toiseksiviimeiselle englannin tunnille ennen joululomaa, ja niinpä ajattelin, että Koodaustunti – englanniksi suoritettuna – sopii tilanteeseen vallan loistavasti. Niinpä tein 6B-luokan kanssa Koodaustunnin siten, että oppilaat vaihtoivat sivun alalaidasta kieleksi englannin. Siinä tuli kerrattua ja opittua hyödyllistä sanastoa : ”Move forward”, ”Turn right”, jne. Hyvinhän se sujui! Ei se muuten ollut aina se luokan priimus, joka hoksasi nokkelimmin koodauksen periaatteet. Tunnollinen oppilas saattoi kasata peruspalkkeja peräjälkeen, kun koulutyössään suurpiirteisempi vikkelämmin tarttui tarkoituksenmukaisesti koodauksen helpottajiin, ”Toista”-blokkeihin. Mielestäni tämä oli varsin mielenkiintoinen havainto, jolla ei tietty ole tässä kovin suurta tilastollista merkittävyyttä, mutta silti.

Koodaustuntia voinee tosiaan lämpimästi suositella 4-104-vuotiaille. Koululuokan kanssa Koodaustunnin tekemiseen on hyvä varata aikaa n. tunti, mutta kun sen tekee ilman välivideoita, siitä voi nopea oppilas suoriutua kolmessakin vartissa.

Koodaustunnin kuva3

 

Menneen syksyn satoa

On jo joulu, tai melkein. Syksy on hurahtanut kollegakouluttajana ja omalla koululla opettajana. Kouluttajana olen saanut tavata mahtavia opettajapersoonia, jotka tekevät opetustyötä suurella sydämellä ja intohimolla. Hyvä me! Me opettajat olemme ihan upeita ihmisiä.

Olen kierrellyt keskisen alueen kouluilla ja päässyt mukaan mielenkiintoisiin asioihin. Kanjonin koulussa olin mukana erään alakoulun viidennen luokan opetusryhmän Serlachius-museoiden käynnin valmistelussa. Oppilaat ottivat matkalle mukaan iPodit ja tallensivat kuvaamalla vaikutelmiaan matkalta. Näistä tuotoksista koostetaan mm. joulujuhlaan esitys ja kevätlukukaudella jokaisen oppilaan oma esitys. Homma alkoi yhteisellä suunnittelulla, jossa pohdittiin iPodien käyttöä tässä yhteydessä. Kun tämä oltiin sovittu, niin seuraavaksi pidettiin Pirjon ja Maaritin kanssa yhteinen oppitunti. Allekirjoittanut kertoi kuvaamisesta digilaitteilla ja myös vähän yleisemmin. Pirjo teki samanaikaisesti tiivistelmää taululle ja tämä opetusyhteistyö olikin todella sujuvaa. Kaksi aikuista samaan aikaan dialogissa oppilaiden kanssa ja keskenään. Tunnelma luokassa oli hyvä. Tässä tiivistelmä kuvina, joista näkyy käsitellyt asiat.

Kuva 2

Kuva 1

Mäntän reissun jälkeen menin uudelleen koululle ja käytiin yhdessä läpi tietokoneen ja iPodin liittäminen ja kuvien siirto. Samalla opetimme oppilaille yleisiä tietotekniikan taitoja. Tästä oppilaat sitten jatkavat työstäen ottamiaan kuvia. Palannen vielä tähän projektiin, jos tarvitaan kuvankäsittelyn opetusta.

Kouluttaja koulutettavana

Minulle oli kasautunut keskelle kiireisintä marraskuuta koulutusryväs, mikä lanseeraantui lauantain veso-koulutuksella Vuoreksen koululla, tiukkeni tiistaina koodauksella ja robotiikalla, kehittyi keskiviikkona Osaavalla iPadeilulla ja päättyi perjantaina digikehittäjäope-koulutukseen Helsingissä.

Oli ihan täyttä sattumaa, että nämä kaikki osuivat yhden kalenteriviikon sisään. Vaikka kouluttuminen olikin oikein mukavaa, huokaisin kyllä jo helpotuksesta tänä maanantaina, kun tiedossa on melkein tavallinen työviikko (näin lähellä joululomaa mikään viikko ei kuitenkaan ole enää ihan tavallinen).

Nyt, kun olen aloitellut kollegakouluttajan saappaissa, suhtauduin koulutuksiin osallistujan näkökulmasta jonkin verran eri tavalla kuin aikaisemmin. Mietin, millainen on hyvä kouluttaja? Mikä saa marrasväsyneen open innostumaan? Miten jättää osallistujalle sellainen olo, että koulutuksesta oli iloa ja hyötyäkin. Itse huomasin nauttivani ainakin siitä, kun pääsen itse tekemään, ja siitä, että tekemisen lomassa saa nauraa paljon.